Someron kansalaisopisto järjesti lukukauden aluksi taidematkan Helsinkiin, vuoden 2012 Maailman designpääkaupunkiin. Kävimme kahdessa taidemuseossa ja taidetarvikemyymälässä.
Anssi Kasitonni – taiteen nuori monilahjakkuus
Vuoden 2011 Ars Fennica -palkinnon voittajan Anssi Kasitonnin retrospektiivinen näyttely oli esillä Amos Anderssonin taidemuseossa. Palkinnon jakaa Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö ja se on suuruudeltaan 34 000 euroa.
Näyttelyssä ei ollut juuri mitään perinteistä. Pahvista rakennettu kultainen hevonen ja Plymouth -auto sekä Alf-avaruusolio ja ihmeauto K.I.T.T. hämmästyttivät ja naurattivat. Ne kirvoittivat keskustelua taiteilijan mielikuvituksellisesta ja lapsenomaisesta innostuksesta rakentaa uudelleen oman lapsuutensa TV ohjelmien ja elokuvien maailmaa.
Taidematkalaiset löysivät näyttelystä kuitenkin myös taiteentekotavan, jota he aikovat kokeilla. Läpinäkyvään pleksiin oli kaiverrettu ihmisiä ja nykypäivän sananlaskuja tai sanontoja. Kun valo oli suunnattu pleksiin, kuva heijastui täysin selvänä taustana olevalle valkoiselle seinälle. Tässä kohtaa ryhmästämme kuului toteamus: ” Kyllä tämä on ihan oikea taiteilija, kun se osaa piirtää noin hyvin ja vielä noin tarkkaa noin pieneen laattaan.” Pleksi -taideteokset olivat noin 12x12 cm kokoisia ja niitä oli useita.
Anssi Kasitonni tekee yhdessä vaimon kanssa myös videoita. Yhden videon tekeminen voi kestää jopa kaksi vuotta. Taiteilija rakentaa itse kaikki niissä tarvittavat rakennelmat, säveltää ja toteuttaa musiikin, kuvaa ja viimeistelee ja esiintyy myös itse videoissaan. Nauramatta, emme voineet katsoa ”avaruusolioiden” rakkaustarinaa ja seikkailua sorakuopassa, joka näytti hyvin suomalaiselta.
http://anssikasitonni.com/
Vanha tuttu Gallen-Kallela
Helsingin taidemuseossa oli viimeistä viikkoa auki Akseli Gallen-Kallelan näyttely, joka tämän jälkeen lähtee Ranskaan ja Saksaan. Näyttely ovat olleet kokoamassa Pariisin Musee dÓrsayn ja Dusseldorfin Museum Kunstpalast.
Näyttelyn teokset olivat tuttuja ja mutta aina yhtä sykähdyttäviä. Erinomainen oppaamme kertoi värikkäästi teoksista ja siitä, miksi ulkomaalaiset näyttelyn kokoajat olivat halunneet juuri nämä teokset esille.
Suomalainen valo ja värimaailma, afrikkalainen valo ja värimaailma sekä erilaiset kuvauskohteet tulivat konkreettisesti esille hienosti ryhmitellyissä töissä.
Akseli Gallen-Kallelan monilahjakkuus ja toimiminen usealla taiteen alalla tuli esille näyttelyssä. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen näyttelypaviljonki, joka oli Gallen-Kallelan suunnittelema, oli rekonstruoitu. Sinne oli saatu Wienistä jopa näyttelyn alkuperäistä kalustoa. Osalle taidematkalaisista Iris-huone ja siellä esillä ollut keramiikka oli aiemmin syksyllä tullut tutuksi opiston ”Kuvataide ja taideteollisuus tutuksi”-kurssilla. Tuttu Liekki- ryijy ja ehkä vähemmän tunnetut Gallen-Kallelan suunnittelemien kirjontamallien pohjalta tehtyjä kirjontatöitä oli myös esillä.
Maalaustaiteen lisäksi Gallen-Kallela oli taitava rakentaja ja veistäjä. Näyttelyssä oli esillä puulipasto, jonka oviin veistetyt kuvat kertoivat luomishistoriasta. Pieni, mutta jyhkeä työpöytä, toi mieleen vaikutteet, joita Gallen-Kallela oli varmaankin saanut kiertäessään Paanajärven maisemissa tai asuessaan Ekolan torpassa ja maalatessaan sen asukkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti