Lunta ja rusotusta

Somerniemen kuvikerholaiset maalasivat talvisia maisemia, jossa aurinko on juuri laskenut, taivas rusottaa ja lumihiutaleita leijailee.

 

 

Ensin laveerattiin maisema vesiväreillä, sitten maalattiin puut ja pensaat ja

lopuksi tehtiin lumet paperisilpusta, styroksin muruista ja villalangoista.

Opettaja köytti oppilaansa ovenkahvaan!

Oletko koskaan miettinyt, miten vaatteet saatiin pysymään päällä, kun ei oltu vielä keksitty nappeja, hakaneuloja, vetoketjuista puhumattakaan?
Silloin käytettiin erilaisia nauhoja: kuteellisia ja kuteettomia, peukaloituja, punottuja, viitelöytyjä jne. Koristeellisia ja yksinkertaisia, villasta, pellavasta tai puuvillasta valmistettuja.Ja varmaan myös silkistä ainakin Kiinassa. Niillä sidottiin sukat jalkaan, takit päälle ja kengät esim. lappalaisten nutukkaat paulanauhoilla jalkoihin.

Pirtanauhan kudontaa

Pirtanauha kudotaan nauhapirralla, jolla saada aikaiseksi kaksi viriöitä. Kudelanka pujotetaan vuorotellen kumpankiin viriöön. Kutoessa pitää kudetta kiristää sopivasti, jotta nauha ei leviä.

Ennen vanhaan sulhaset valmistivat morsiamelle lahjaksi koristeellisia nauhapirtoja, joilla sitten morsiamet kutoivat jopa useita kymmeniä nauhoja. Niitä annettiin uusille sukulaisille ja hääväelle lahjaksi. 

Lautanauhaa 

Toinen kuteellinen nauhalaji ovat lautanauhat. Nauhan pinnassa langat ovat hieman vinossa joko oikealle tai vasemmalle. Niiden tekemiseen tarvitaan puusta tai pahvista valmistettuja nauhalautoja, joiden kulmissa on reiät. Pelikorteista voi myös valmistaa laudat, kun leikkaa ne neliömäiseksi, pyöristää kulmat ja tekee reiät kulmiin.

Kutoessa lautoja pyöritetään aina yksi neljännes ja pujotetaan kude näin saatuun viriöön. Lautoja voidaan pyörittää joko itseen päin tai itsestä poispäin.

Viitelöity nauha

Pirtanauha ja lautanauhan kutomisessa tarvitaan kude, mutta viitelöyty nauha muodostuu pelkästään loimilangoista.

Tämän kaulahuivin olin aloittanut vuosia sitten ja jostain syystä se on jäänyt kesken. Olin yllättynyt, miten helposti vanha työtapa palautui mieleen. Eli minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.

Viitelöydyssä nauhassa langat poimitaan viriö kerrallaan ohjeen mukaan ensin nauhan toisesta päästä ja  siirretään myös nauhan vastakkaiseen päähän. Sieltä taas poimitaan seuraava viriö ja siirretään  aloituspäähän. Eli nauha valmistuu yhtä aikaa kummastakin päästä ja lopuksi keskelle pujotetaan yksi kudelanka, jotta työ ei purkaudu.

Vanha journalistiikan ohje on, että otsikon pitää olla sellainen, että se herättää lukijan mielenkiinnon ja houkuttaa lukemaan. Kun kudotaan nauhoja, pitää nauhaloimi kiinnittää esim. ovenkahvaan ja toinen pää vyöhön vyötäisille. Joten ei syytä huoleen, en ole kohdellut oppilaitani väkivaltaisesti.

Kankaankudontaa ja sidosten runsautta

Opiston kudontakurssilla on tänä talvena ehditty jo kutoa monenlaisia kankaita ja niissä on käytetty erilaisia sidoksia. Parina viime kertana on myös perehdytty siihen, että mitä ne mustat ja valkoiset pisteet ja ruksit oikein tarkoittavat. Eli olemme perehtyneet sidosoppiin, kankaan rakenteeseen ja millaiseksi kankaankuva muodostuu, kun tiedetään niisintä, poljenta ja sidonta.  

Kun hallitsee perusasiat, voi valmiita malleja ja ohjeita muuttaa omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi. Ennen vanhaan käytettiin paljon ohuempia lankoja ja loimilankoja oli sentillä huomattavasti enemmän kuin nykyään. Jos käyttää vanhaa ohjetta suoraan, voi käydä niin, että kankaaseen tulee liian pitkiä lankajuoksuja.

Pellavapyyhkeitä

Tässä kylpypyyheloimessa on sidoksena kierretoimikas. Varsia siinä on kahdeksan. Niisintä on hiukan vaativa, mutta poljenta sen sijaan on suora. Ohje oli valmiina, mutta sitä muutettiin niin, että loimilankana on puuvilla ja laitettiin yksi lanka niiden silmään (ohjeessa kaksi lankaa). Näin pyyhkeestä tulee ohuempi.

Samaa puuvillalankaa on käytetty loimena pikkupyyhkeessä, johon malli otettiin ikivanhasta - oletettavasti ennen sotia ilmestyneestä - sanomalehdestä. Vaikka sidos näyttää koristeeliselta, tarvitaan tässä vain neljä vartta ja neljä polkusta.




 

Kasvivärjättyjä lankoja

Vitkan Sari kävi esittelemässä kasveilla värjäämiään villalankoja, joiden villa on myös Sarin lampaista. Neutraaliin loimeen on jokaisen helppo kutoa omanlaisensa huovan ja katkotoimikas tuo työhön elävän pinnan. Näitä huopia voi hyvin kutsua lähikudonnaiseksi. Totuus kun on että suurin osa Suomessa käytetystä villalangasta valmistetaan ulkomailta, lähinnä Uudesta-Seelannista, tulevasta villasta.

 

Pirtanauhaa huolitteluun

 Terttilässä aloitettiin heti syksyllä bonchojen kutominen. Useiden eri sidosvaihtoehtojen jälkeen kurssilaiset päätyivät kuitenkin perinteiseen batavia- eli tasavaltaiseen toimikkaaseen. Loimi on yksivärinen harmaa ja kuteena on käytetty myös yhtä väriä: valkoista, punaista, vaalean harmaata jne..





Käsinkudotun vaatteen huolittelu ja ompelu on aina vaativaa. Miten käännän reunat, kestääkö leikattu kohta, purkautuvatko langat jne.?  Samoista langoista, mitä on käytetty kutoessa, valmistettu pirtanauha ratkaisi nämä ongelmat.  Boncho tuli viimeistellyn näköiseksi ja reunoja kiertävä nauha antoi sopivasti ilmettä muuten yksinkertaiseen kankaaseen.