Kuvista lapsille Somerniemellä

Oinasjärven koululla on syksystä asti kokoontunut alakouluikäisille tarkoitettu kuviskerho.

Kerho sai alkunsa vanhempien toivomuksesta. Aktiiviset vanhemmat ottivat yhteyttä kansalaisopistoon ja he kartoittivat, löytyykö tarvittava määrä kerhosta kiinnostuneita oppilaita. Opiston kursseilla minimimäärä on kahdeksan osallistujaa. Kerhopäiväksi valittiin torstai ja ajankohta sovittiin niin, että lapset ehtivät sen jälkeen liikuntakerhoon.

Kaksitoista tyttöä on saapunut joka torstai innokkaana piirtämään ja maalaamaan Oinasjärven koulun pieneen englanninluokkaan. Vierivieressä on levitetty piirustuslehtiöt, otettu esille värikynät, vesivärit ja liidut. Välillä on purettu ylimääräistä energiaa pulpettien välissä hiipimällä, tömistelemällä ja matkimalla toisiamme.

Ehdota kurssia ja kerää porukka

Vaikka vasta kevätlukukausi on aluillaan, opiston seuraavaa lukuvuotta mietitään jo. Keräämme kokoajan kurssi-ideoita ja otamme vastaan ehdotuksia kiinnostavista kurssiaiheista. 

Osa opiston kursseista peruuntuu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Siksi toivomme, että opiskelijat itse aktiivisesti kertoisivat ystävä- ja tuttavapiirissään kursseista, joista ovat kiinnostuneita ja joihin aikovat osallistua. Puskaradio ja suusta suuhun menetelmä on monesti havaittu parhaimmaksi markkinointikeinoksi.

Somerniemen kuviskerhon toteutuminen kansalaisopiston järjestämänä tapahtui helposti. Muutama sähköpostiviesti, aktiiviset vanhemmat ja innostuneet lapset sekä sopiva kokoontumispaikka koululla saivat aikaiseksi lyhyellä aikataululla uuden opiston ohjelmaan sopivan kurssin.

Syksyllä aloitettiin "Metsänpeikko" -aiheella.



Myöhemmin perehdyimme tarkemmin ihmisen mittasuhteisiin.

Ompelua ja tuunausta

Opiston kevätohjelmassa on useita ompelemiseen liittyviä kursseja.  Kaikenlainen kotoilu ja omin käsin tekeminen on nyt kovasti muodissa. Jos taidot ovat päässeet ruostumaan tai ei ole käytössä omaa ompelukonetta tai saumuria, silloin apu löytyy opiston kursseilta. Opistolla on pari omaa saumuria ja ompelukonetta ja Kiiruun koulun tekstiilityön luokan koneet ovat kurssilaisten käytössä.

Tuunaa uutta farkuista

Farkut tulivat muotiin 60-luvulla. Entisten nuorten sävellahjassa on useita kertoja muisteltu sitä, koska sai ekat farkut, millaiset ne olivat ja miten niiden käyttöön suhtauduttiin. Nyt farkut ovat kaiken ikäisten perusvaatetta.

Monet muistavat pieniksi tai epämuodikkaista farkuista tehdyt hameet. Lahkeet lyhennettiin, sisäsaumat avattiin ja eteen ja keskelle laitettiin kiila, jotta hame mahtuisi päälle.

Vanhoista farkuista voi edelleen tehdä niitä hameita ja muita vaatteita kuten esimerkiksi liivejä. Mutta niistä voi tehdä muutakin. Kaikenlaiset kassit ja laukat sekä esimerkiksi pienet iPad- tai kännykkäpussukat voi ommella farkkuhousuista tai pieneksi käyneestä farkkutakista.

Muhkea lattiatyyny, joka on täytetty styroksrouheella, sopii erinomaisesti löhöilypaikaksi nuoren omaan huoneeseen tai kesällä terassille. Kesäkalusteiden istuintyynyihin voi myös ommella uudet päälliset farkuista.

Kurssi alkaa

Helmikuun alussa opistolla alkaa Tuunaa uutta farkuista -kurssi. Kirjoista ja lehdistä löytyy paljon toteuttamiskelpoisia ideoita. Opettajan valmiit mallityöt toivottavasti auttavat myös ideoinnissa. Ompelemalla tehdyn ”muodonmuutoksen” lisäksi konekirjonnalla ja kankaanpainannalla saa nopeasti koristeellista ja värikästä pintaa.

Lappufarkuista olkalaukku treenikamoille.

Taiteen ystävät opintomatkalla Helsingissä

Someron kansalaisopisto järjesti lukukauden aluksi taidematkan Helsinkiin, vuoden 2012 Maailman designpääkaupunkiin. Kävimme kahdessa taidemuseossa ja taidetarvikemyymälässä.

 Anssi Kasitonni – taiteen nuori monilahjakkuus

Vuoden 2011 Ars Fennica -palkinnon voittajan Anssi Kasitonnin retrospektiivinen näyttely oli esillä Amos Anderssonin taidemuseossa. Palkinnon jakaa Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö ja se on suuruudeltaan 34 000 euroa.

Näyttelyssä ei ollut juuri mitään perinteistä. Pahvista rakennettu kultainen hevonen ja Plymouth -auto sekä Alf-avaruusolio ja ihmeauto K.I.T.T. hämmästyttivät ja naurattivat.  Ne kirvoittivat keskustelua taiteilijan mielikuvituksellisesta ja lapsenomaisesta innostuksesta rakentaa uudelleen oman lapsuutensa TV ohjelmien ja elokuvien maailmaa.

Taidematkalaiset löysivät näyttelystä kuitenkin myös taiteentekotavan, jota he aikovat kokeilla. Läpinäkyvään pleksiin oli kaiverrettu ihmisiä ja nykypäivän sananlaskuja tai sanontoja. Kun valo oli suunnattu pleksiin, kuva heijastui täysin selvänä taustana olevalle valkoiselle seinälle.  Tässä kohtaa ryhmästämme kuului toteamus: ” Kyllä tämä on ihan oikea taiteilija, kun se osaa piirtää noin hyvin ja vielä noin tarkkaa noin pieneen laattaan.” Pleksi -taideteokset olivat noin 12x12 cm kokoisia ja niitä oli useita.

Anssi Kasitonni tekee yhdessä vaimon kanssa myös videoita. Yhden videon tekeminen voi kestää jopa kaksi vuotta. Taiteilija rakentaa itse kaikki niissä tarvittavat rakennelmat, säveltää ja toteuttaa musiikin, kuvaa ja viimeistelee ja esiintyy myös itse videoissaan. Nauramatta, emme voineet katsoa ”avaruusolioiden” rakkaustarinaa ja seikkailua sorakuopassa, joka näytti hyvin suomalaiselta.

http://anssikasitonni.com/

Vanha tuttu Gallen-Kallela

Helsingin taidemuseossa oli viimeistä viikkoa auki Akseli Gallen-Kallelan näyttely, joka tämän jälkeen lähtee Ranskaan ja Saksaan. Näyttely ovat olleet kokoamassa Pariisin Musee dÓrsayn ja Dusseldorfin Museum Kunstpalast.

Näyttelyn teokset olivat tuttuja ja mutta aina yhtä sykähdyttäviä. Erinomainen oppaamme kertoi värikkäästi teoksista ja siitä, miksi ulkomaalaiset näyttelyn kokoajat olivat halunneet juuri nämä teokset esille.

Suomalainen valo ja värimaailma, afrikkalainen valo ja värimaailma sekä erilaiset kuvauskohteet tulivat konkreettisesti esille hienosti ryhmitellyissä töissä.

Akseli Gallen-Kallelan monilahjakkuus ja toimiminen usealla taiteen alalla tuli esille näyttelyssä. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen näyttelypaviljonki, joka oli Gallen-Kallelan suunnittelema, oli rekonstruoitu. Sinne oli saatu Wienistä jopa näyttelyn alkuperäistä kalustoa. Osalle taidematkalaisista Iris-huone ja siellä esillä ollut keramiikka oli aiemmin syksyllä tullut tutuksi opiston ”Kuvataide ja taideteollisuus tutuksi”-kurssilla. Tuttu Liekki- ryijy ja ehkä vähemmän tunnetut Gallen-Kallelan suunnittelemien kirjontamallien pohjalta tehtyjä kirjontatöitä oli myös esillä.

 Maalaustaiteen lisäksi Gallen-Kallela oli taitava rakentaja ja veistäjä. Näyttelyssä oli esillä puulipasto, jonka oviin veistetyt kuvat kertoivat luomishistoriasta. Pieni, mutta jyhkeä työpöytä, toi mieleen vaikutteet, joita Gallen-Kallela oli varmaankin saanut kiertäessään Paanajärven maisemissa tai asuessaan Ekolan torpassa ja maalatessaan sen asukkaita.