Taiteilijat ja taiteilijakodit tutuiksi

Tällä kurssilla olemme vuoroviikoin tutustuneet joko jonkun taiteilijan henkilöhistoriaan ja töihin tai taitelijoiden koteihin.

Kurssilaiset ovat valinneet esiteltävän taiteilijan ja taiteilijakodin olen päättänyt itse. Netistä ja kirjastosta olen etsinyt tietoa, jota olen höystänyt omilla kokemuksillani.  Someron kirjastolla on erinomainen valikoima näihin aihepiireihin liittyviä kirjoja. Toisaalta ilman nettiä ei ehtisi mitenkään lyhyessä ajassa saada kokonaiskuvaa kohteena olevasta henkilöstä tai kodista.
Seuraavassa juttua taiteilijoista, joihin olemme syksyn aikana tutustuneet.

Syksyn ensimmäinen taiteilija oli Esa Riippa, joka tekee grafiikkaa. Kurssin ohjelmaan kuuluu myös taiteilua käsitellyn aiheen innostamana. Grafiikan tekoa kokeilimme monotypialla ja totesimme, että akryyliväreilläkin painanta onnistuu. Harrastelijalla kun ei ole aina kannattavaa hankkia monenlaisia värejä eri tekniikoiden käyttöön.  
Naistaiteilijoita

Suomalaiset naistaiteilijat ovat olleet kovasti esillä viime vuosina. Helen Schjerfbeckin näyttely Ateneumissa keräsi yli kaksisatatuhatta katsojaa. Someron kansalaisopistokin teki sinne opintomatkan. Scherfbeckin  ja Ellen Thesleffiin tutustuimme jo viime vuonna.

Tove Jansson tunnetaan muumeista ja monet pitävät häntä enemmän sarjakuvien piirtäjänä kuin varsinaisena kuvataiteilijana. Hänelle itselleen maalaaminen oli kuitenkin intohimo. Monet suuret julkiset työt ovat lähtöisin hänen siveltimestään. Esimerkkinä mainittakoon Teuvan kirkon alttaritaulu ja Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston tiloissa olevat seinämaalaukset.

Fanny Churberg oli yksi niistä 1800-luvun naistaiteilijoista, joka ei päässyt opiskelemaan taidekouluihin, koska naisilla oli niihin pääsykielletty. Ajateltiin, että naisista ei koskaan tule ammattilaisia vaan he vain harrastavat taiteen tekemistä. Siksi he opiskelivat yksityisesti niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Churbergin tuotanto ei ollut arvostelijoiden suosiossa ja ehkä juuri siksi hän suuntasi kiinnostuksen tekstiileihin ja perusti Suomen Käsityön Ystävät -yhdistyksen. Yhdistyksen tehtäväksi määriteltiin ”suomalaisen käsityön edistäminen ja jalostaminen isänmaalliseen ja taiteelliseen suuntaan”.

Maria Wiik kuvasi töissään lapsia, naisia ja naisten elämää. Oli helpompi ja halvempaa saada malleiksi lapsia ja naisia kuin miesmalleja. Wiikin taulujen aiheet olivat epätavallisia. Taulussa, jonka nimi on ”Huono omatunto”, lapsi on rikkonut kukkaruukun ja eräässä taulussa lapsen kädessä on särkynyt kananmuna. Hän kuvasi naisia tavallisissa arkiaskareissa ja tekemässä käsitöitä.” Karstaava tyttö” teoksessa kansallispukuinen tyttö karstaa villaa ja tunnelmallisessa ja lämminsävyisessä maalauksessa ”Sisäkuva” vaaleapukuinen nainen istuu tummanpunaisella leposohvalla tyynyihin nojaten tekemässä ompelutyötä.