Syksyllä, kun aloitin Vanhat käsityöt ja tekniikat tutuiksi -kurssia, kysyin kurssilaisilta, mitä he haluaisivat oppia. Kauhukseni kuulin, että moni haluaa oppia neulakinnastekniikan.
Salmella oli hyvä perustelukin. Hänelle oli opettanut lapasen tekoa kinnasneulalla sodan aikana hänen kotonaan evakkona asunut karjalaistyttö. Yksi lapanen oli tullut valmiiksi, mutta toinen oli jäänyt kesken.
Tekniikka on minulle kyllä tuttu, mutta koskaan en ole siitä pitänyt. En ole voinut ymmärtää, miksi niin vaikeasti pitää tehdä lapasia, kun helpompiakin tapoja on. Opiskeluaikana olen tehnyt yhdet neulakintaat ja toiset sain kämppikseltäni. Hänelle kintaan teko oli ihan helppo juttu, koska hänen sukunsa on karjalasta lähtöisin ja oletettavasti mummo oli tämän taidon hänelle opettanut.
Youtubista löytyy
Monelle on tullut yllätyksenä, että youtubesta löytyy
valtamäärä käsitöihin liittyviä tallenteita. Neulakinnastekniikka- sanahaulla
löytyy 113 videota mm. venäläisittäin, salmilaisittain, suomalaisittain, tuplatanskalaisittain
jne. Valitsin tämän: http://www.youtube.com/watch?v=VYbkz2QJoHE,
koska se on kuvattu hyvin, puhe on selkeää ja rauhallista ja mikä parasta,
samalla oppii tekniikan englanniksi.
Sitten koitti kurssipäivä ja oppilaat olivat langat ja neula
pysytyssä valmiina opettelemaan. Kerroin, että tätä tekniikkaa opettaa uusi opettaja ja se on tuolla nurkassa.
Tilanne oli hieman hämmentävä, kun näytin tietokonetta.
Koneet ja
tykit päälle ja katsomaan!
Mitäs siitä
sitten tuli? Aloitettiin, pysäytin videota ja kelasin, aloitimme taas alusta,
näytin dokukameralla ja taas katsoimme videolta. Välillä tutkittiin kuvallista
monistetta.No, eihän siitä tullut kuin syviä huokauksia ja langantuppuroita lattialle. ”On tää vaikeeta”, oli yhteinen huomio.
Kuinkas sitten kävikään
Neulakintaisiin palattiin uudelleen syksyn viimeisellä kerralla. Todettiin, että tässä tapauksessa vierihoito on parasta. Hiiskumatta hiljaa, kädestä pitäen alkoi langasta syntyä risteileviä lenkkejä ja niistä pikkuhiljaa lapasta.
Kinnasneulatekniikan aloittaminen on erityisen hankalaa. Mutta
sitten, kun saa ne ensimmäiset lenkit järjestykseen, työ alkaa edetä ja
valmista tulee. Tähän, jos mihin sopii vanha sananlasku "Alku aina hankalaa lopussa kiitos seisoo!"
Jännittyneenä odotan, ovatko lapaset tai edes yksi valmiina,
kun tammikuussa taas jatkamme vanhojen käsityötekniikoiden parissa.
