Kangaspuiden pauketta

Kankaankudonta kuuluu perinteisesti opistojen ohjelmaan. On opistoja, joissa monessa kylässä on oma kudontakurssi. Suomi on ainutlaatuinen maa siinä suhteessa, että täällä kutomisenhistoria ei ole katkennut. Taitavat suomalaiset naiset osaavat luoda loimen, rakentaa sen kangaspuihin ja kutoa erilaisia tekstiilejä niin sisutukseen kuin vaatetuskankaiksikin.  

Kudontakursseja

Someron kansalaisopistossa on kolme kudontakurssia. Muutaman vuoden käytössä olevassa Jukolan kutomossa on päivä- ja iltakurssi ja Terttilässä on oma kurssinsa, jossa samalla tehdään myös muita käsitöitä.

Koskella on oma kurssinsa. Sen jatkuminen ensivuonna on vaakalaudalla. Talo, jossa kurssia pidetään, puretaan kesällä. Koskelaiset ovat ahkerasti etsineet uutta sopivaa tilaa kangaspuille, mutta sen löytyminen tuntuu vaikealta. Tällä hetkellä mietitään mitä kangaspuille tehdään, jos tilaa ei löydy. Toivotaan, että ainakin löytyisi lämmintä tilaa niiden varastoimiseen.

Kankaanrakentamisen monet vaiheet

Jotta pääsee siihen kaikkein mukavimpaan vaiheeseen eli kutomiseen, on sitä ennen tehtävä monta työvaihetta. Mallinsuunnittelussa voi käyttää runsaasti luovuutta; selata mallilehtiä ja – kirjoja sekä hypistellä lankakarttoja ja mallitilkkuja.  Langanmenekin laskeminen taas on pelkkää matematiikkaa. Loimen luominen, niisiminen, pirtaanpistely ja polkusten sitominen taas tuntuvat vartalossa tasapuolisesti joka paikassa; jaloissa, takamuksessa, käsissä, selässä ja harteilla.

Kierrätystä parhaimmillaan

Räsymatot ovat ehkä yleisimpiä kudonnaisia, joita kursseilla valmistetaan. Vanhoista vaatteista leikatut kuteet ovat mitä parasta kierrätystä. Päiväkurssilla on nyt keväällä kudottu vanhoista räsyistä mattoa kiikkalaiseen tyyliin. Siinä mallikerrat toistuvat täsmälleen samanlaisena koko maton pituudelta. Mallin suunnittelu ja kuteiden lajittelu ja pätkiminen ottaa oman aikansa, mutta kutoessa ei sitten enää tarvitse miettiä, että riittävätkö kuteet ja tuleeko maton päistä samanlaiset.

Eräs kurssilainen risti mattonsa ”satumatoksi”. Tämä konkarikutoja on ehtinyt kutomaan elämänsä aikana monenlaisia kankaita ja on edelleen innostunut oppimaan uutta.

Tavoitteena tiivis matto

Maton kutomisessa on omat niksinsä. Kuteet pitää leikata oikean levyisiksi riippuen kankaan vahvuudesta. Esimerkiksi paksu farkkukangas leikataan sentin levyiseksi tai jopa alle ja ohut miesten paitakangas noin kolmen sentin levyiseksi.

Jos käytetään sekä kangas- että trikookuteita, niitä pitää käyttää samassa suhteessa koko maton pituudelta, koska ne käyttäytyvät eri tavalla; kangas ei veny, mutta trikoolla kudottu kohta voi levitä.
Loimen pitää olla kutoessa tiukalla. Tärkeintä on kuitenkin syöttää kudetta tarpeeksi pienillä syötöksillä koko maton leveydeltä. Hyvin kudotussa matossa loimi ei näy ja reunat ovat suorat.